Kerran hain tietoa eversti Gustav Waldemar Beckeristä eli Becker-Beistä, joka oli sotilaan ja poliitikon roolien ohella seikkailija. Kuinka ollakaan, päädyin googletus- ja Wikipediakierroksella Felix Kersten -nimiseen hahmoon, joka vaikutti erittäin kiinnostavalta. Wikipedia-artikkelin loppuun kerätystä kirjallisuudesta päätin hankkia Tapio Tammisen kirjoittaman Himmler ja hänen suomalainen buddhansa tutustuakseni Kersteniin paremmin. Löysin Rosebud-kirjakaupasta kappaleen, jossa oli jopa Tammisen nimikirjoitus.
Ennen kirjan lukemista kritisoin sen nimeä: miksi Felix Kersteniä ei mainita kannessa? Mutta lukeminen auttoi ymmärtämään, sillä kirja kertoo enemmän Heinrich Himmleristä, natsi-Saksasta ja sen vankileireistä kuin Kerstenistä. "Himmlerin suomalainen buddha", Felix Kersten on tekijä, joka liittää kirjan tapahtumat yhteen, mutta ei ole pääosassa.
Mutta entäs suomalaiseksi buddhaksi nimeäminen? Minulla ei ole suuria kriteereitä suomalaiseksi tulemisen suhteen, mutta tuntuu että Kersten omitaan meille heppoisin perustein. Felix Kersten syntyi vuonna 1898 Tartossa baltiansaksalaiseen sukuun ja joutui jostain syystä kesken koulunkäynnin Saksan armeijan palvelukseen. Suomeen hän tuli vuonna 1918 saksalaisten joukkojen mukana. Sisällissodan jälkeen hän toimi Suomen armeijassa ja suojeluskunnissa ja eteni Pohjois-Satakunnan suojeluskuntapiirin päälliköksi Ikaalisiin. Suomalaisuus muodostui tässä vaiheessa, sillä hän sai vuonna 1920 Suomen kansalaisuuden, eikä hänellä ilmeisesti ollut muita kansalaisuuksia myöhemminkään. Kuitenkin hän valtaosan aikuiselämästään asui Saksassa, Alankomaissa ja Ruotsissa.
Siinä kävi näin: lupaavasti edennyt ura ei edennyt Kerstenille tarpeeksi nopeasti, joten hän väärensi paperit saadakseen ylennyksen luutnantiksi, paljastui ja erosi armeijan palveluksesta. Suomalaisten tuttujen kautta Kersten päätyi opiskelemaan hierojaksi. Hänellä oli luontainen taipumus tähän ammattiin, mutta Suomessa ei näyttänyt olevan tulevaisuutta nuorelle miehelle. Niinpä Kersten muutti jo vuonna 1922 Berliiniin jatkamaan fysioterapian opintoja ja hieromista.
Sanoin, että kirjan nimi sai oikeutuksen, kun kirjan luki. Mutta on kirjassa hieman epäilemääni vikaa eli että otsikko ei vastaa tekstiä. Luvussa Kersten tapaa mestari Kon toki tapahtuu luvattu asia, aivan luvun lopussa, mutta luvun alussa Kersten vuonna 1939 tapaa ensi kertaa Heinrich Himmlerin, ja tällä tapaamisella on maailmanhistorian kannalta paljon suurempi merkitys kuin luvun otsikossa mainitulla. Semminkin kun koko mestari Ko:ta ei ilmeisesti ole ollut olemassa! Kersten väitti tulleensa tiibetiläisen hierontaperinteen taitajaksi juuri Ko:n avulla. Tamminen kirjoitti:
Mestari Ko antoi Kerstenin hoidoille miltei satumaisen perustan. Kiinalaisesta mestarista ei ole kuitenkaan muita todisteita kuin Kerstenin sana. Hän saattoi keksiä sopivan mystisen tarinan vahvistaakseen mainettaan parantajana. Toisaalta Kersten näyttää uskoneen tarinaansa.
Kun "mestari Ko" lähti Saksasta vuonna 1925, peri Kersten hänen asiakkaansa, joihin kuului suurteollisuuden johtajia. Erään tällaisen kautta hänestä tuli Alankomaiden prinssi Henrikin hieroja ja Haagin asukas. Kerstenille alkoi kertyä varallisuutta, jota hän sijoitti ostamalla suuren maatilan Berliinin läheltä vuonna 1934. Viisi vuotta myöhemmin hän tapasi Himmlerin, joka pyysi Kerstenin omaksi "hovihierojakseen" ja Kersten muutti pysyvästi Saksaan.
Himmler oli lapsesta asti kärsinyt kauheista vatsakrampeista, joita lääkittiin muun muassa morfiinipiikeillä. Kerstenin kädet saivat kivut katoamaan aina joksikin aikaa. Alkoi Kerstenin kolmas ura. Nykyään voisi sanoa että Kersten oli influensseri, vaikka hän vaikutti pääasiassa vain yhteen henkilöön, Himmleriin. Asiakkaina oli muitakin natsijohtajia, mutta Himmler oli heistä korkeimmassa asemassa.
Kersten toi itse uutta rooliaan esiin ja tarjosi suomalaisille mahdollisuutta saada hänen kauttaan sisäpiirin tietoja. Hän uskoi myös pystyvänsä vapauttamaan syyttömästi vangittuja ihmisiä. Ensin Kersteniä pidettiin epämääräisenä haihattelijana, mutta vähitellen häntä alettiin hyödyntää. Suomen kiinnostuksen tasosta kertoo vaikkapa se, että tasavallan presidentti Risto Ryti myönsi hieroja-Kerstenille vuonna 1941 lääkintöneuvoksen arvonimen – professorin titteliin olisi ollut liian tiukat ehdot.
Mitä Kersten sitten sai aikaan? Saavutukset eroavat valtavasti kertojasta riippuen. Kerstenin muistelmissa vuodelta 1947 (Samtal med Himmler) hän asettuu tapahtumien keskiöön ja pelastaa ihmisiä natsi-Saksan jauhavilta tuhovoimilta koko toisen maailmansodan ajan. Kersten julkaisi vielä päiväkirjansa vuonna 1952 (Totenkopf und Treue). Kirjat eroavat paikoin toisistaan ja on arveltu että päiväkirjat olisivat syntyneet pääosin sodan jälkeen Ruotsissa.
Kuitenkin ensimmäinen kirja vaikuttaa olleen pakollinen reaktio Ruotsin Punaisen ristin johtajan, kreivi Folke Bernadotten kirjaan Slutet, jossa hän jo vuonna 1945 ottaa itselleen kaiken kunnian niin kutsutusta valkoisten bussien operaatiosta. Siinä pelastettiin natsi-Saksan keskitysleireiltä noin 21 500 vankia sodan loppuvaiheessa, suurin osa Ruotsiin. He kuuluivat 27 eri kansakuntaan. Juutalaisia joukossa oli 6000–7000. Bernadotte ei kirjassaan edes mainitse Kersteniä.
Kersten oli asettunut asumaan Tukholmaan vuonna 1943 ja toivoi sodan jälkeen Ruotsin kansalaisuutta. Hänen kertomuksiaan lienee värittänyt motiivi korostaa omia hyviä tekojaan. Ruotsi kääntyi kuitenkin Kersteniä vastaan. Mikä lie natsi, joka yrittää osille kreivi Bernadotten sankaruudesta! Ruotsalaisten tekemä tutkimus määritteli Kerstenin suomalaiseksi passin perusteella. Pysyköön suomalaisena, oli Ruotsin kanta. Ja tässä vaiheessa minunkin lienee hyväksyttävä suomalaiseksi nimeäminen. (Sivuhuomiona: Ruotsin toimista toisen maailmansodan aikaan ei synny kovin puhtoista kuvaa Tammisen kirjan perusteella.)
Tamminen on koonnut kirjan viimeiseen lukuun tiedot ihmisistä, jotka Kersten todistetusti pelasti Himmleriä hieronnan yhteydessä painostamalla, tai joiden pelastamisessa hänellä oli suuri merkitys. Tiivistettynä:
- Seitsemän Varsovan ruotsalaista Svenska Tändsticksin ja Ericssonin edustajaa 1943–1944; lisäksi 50 norjalaista opiskelijaa ja 50 tanskalaista poliisia jouluna 1944
- Kreivi Bernadotten johtama valkoisten bussien operaatio (21 500 vankia) ei olisi onnistunut ilman Kersteniä, joka järjesti neuvotteluita ja puhui erilaisten ryhmien pelastamisen puolesta
- On luultavaa, että Kerstenin ansiosta Himmler ei toteuttanut keskitysleirien räjäyttämistä vankeineen keväällä 1945
- Kersten varoitti Suomea juutalaisten mahdollisesta pakkoluovutuksesta kesällä 1942
Kerstenillä oli runsaasti myös puolustajia ja hän sai kunnianosoituksia monilta tahoilta. Alankomaalainen professori Posthumus ehdotti häntä yhdeksän kertaa Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Ranskan presidentti de Gaulle myönsi hänelle vuonna 1960 kunnialegioonan kunniamerkin. Felix Kersten menehtyi sydänkohtaukseen automatkalla kohti juhlatilaisuutta.
Kirjailija siirtää lukijan huomaamatta vuodesta ja tapahtumasta toiseen. Samalla hän onnistuu esittelemään pienin henkilökuvin useita ihmisiä, jotka liittyvät kertomukseen ja joista monesta voisi lukea kokonaisen elämäkerran myöhemmin. En tiedä onko hän tehnyt tämän harkiten vai intuitiolla, mutta lukijalle se on miellyttävää. Historiankirjoituksesta saa halutessaan myös jännitysnäytelmän ja Tamminen osoittaa taitonsa bussioperaatiosta kertovassa luvussa Vihreään vai valkoiseen bussiin? Koska asia on niin synkeä, tuli hieman syntinen olo jännityksestä, jota koin noita sivuja lukiessani.
Kerstenin massasta erottuva persoona tulee kuvattua hänen toimiensa kautta. Tamminen on käyttänyt Kerstenin muistelmia tutkijan varovaisuudella ja muuhun aineistoon peilaten. Mikäli jokin asia on vain tämän itsensä kertoman varassa, se tuodaan esiin, esimerkkinä ylempänä lainattu mestari Ko:ta koskeva kohta.
Muutoin erinomainen kirja olisi kaivannut viimeistä editointikierrosta, jossa olisi poistettu esimerkiksi relatiivipronominin korrelaattivirheet. Tämä taisi olla pahin tapaus, mutta ei todellakaan ainoa: "Himmler oli ollut lapsesta saakka tavattoman kömpelö, jolle oli tuottanut vaikeuksia oppia ajamaan polkupyörällä."
Toinen toivomus koskee vuosilukuja, joita toistetaan aivan liian harvakseltaan. Vaikka olen lukenut paljon toisesta maailmansodasta ja eritoten Kolmannen valtakunnan vaiheista, olin usein unohtanut mitä vuotta tekstissä milloinkin elettiin, eikä pelkkä pp.kk-merkintä kertonut mitään. Kirja oli lisäksi poikkeuksellisen epäkronologinen: ajassa siirryttiin ees- ja taapäin vähän väliä. Pidin valinnasta muuten, mutta erityisesti tällainen tyyli vaatii vuosiluvun toistelua.
Minun yleissivistystäni kirja lisäsi varsinaisen aiheen lisäksi myös aivan eri suunnalla. Olin luullut, että Ruotsin Bernadotteissa mainittavinta on, että he ovat Napoleonin armeijan komentajana toimineen Jean-Babtiste Bernadotten jälkeläisiä. Himmlerin/Kerstenin tarinan sivujuonteena selvisi, että suku on kuitenkin naitu kiinni Euroopan kuningassukuihin. Esimerkiksi nykyisen kuningas Kaarle XVI Kustaan isä ja äiti olivat molemmat Iso-Britannian kuningatar Viktorian lapsenlapsenlapsia ja isä samalla Saksan keisari Vilhelm I:n lapsenlapsenlapsenlapsi isoäitinsä kautta (isoäiti oli samalla ensimmäinen Bernadotteihin naitu vanhan Vaasa-suvun edustaja). Jos kuninkaalliset suvut olisivat joskus kiinnostaneet, asia olisi varmaankin ollut itsestäänselvyys.
Olen aiemmin lukenut Tammiselta kirjan Pahan viehätys: Natsismin ja terrorin lähteillä (Otava, 2004). Se oli aikamoinen pieneen tilaan puristettu pläjäys, joka ei kenties ole sopivin valinta aihepiirin aloittelijoille. Sama kulttuuriantropologin perehtyneisyys näkyy Himmlerin suomalainen buddha -kirjassa, mutta tämä on helppolukuisempi. Nyt laitoin lukulistalle hänen vuonna 2015 julkaistun kirjansa Kansankodin pimeämpi puoli (Atena Kustannus). Se voitti tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon omana vuonnaan. Mutta hänen töitään selatessani törmäsin murheelliseen tietoon: vuonna 1954 syntynyt Tapio Tamminen on edesmennyt vuonna 2020! Uutta kiinnostavaa luettavaa ei ole enää tiedossa.
Lisätietoja Kerstenistä haluava voi katsoa esimerkiksi Arto Koskisen dokumentin Kuka oli Felix Kersten vuodelta 1998. Ja tietenkin lukea Tammisen kirjan.
Kustantaja: Atena Kustannus Oy, Jyväskylä
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 366
ISBN: 978-952-300-450-4
Päällys: Mika Perkiökangas
Himmler ja hänen suomalainen buddhansa oli vuoden 2022 Goodreads-lukuhaasteeni 22. kirja. Annoin arvosanaksi
Goodreadsissa 4/5. Arvostelijoiden keskiarvo oli 3,6/5.
