Tilasin kerran nettiantikvariaatin paketin täytteeksi Kjell Westön Langin. Luin sen alkuvuonna ja aloin sijoittaa vuoden 2022 Helmet-lukuhaasteeseen. Siellä on kohta "Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun." Ajattelin, että hyvällä lykyllä joku muukin Westö on kirjoittanut jotain. Ja näin oli, Kjellin Mårten-veli on kirjoittanut runokirjoja, tietokirjan Eremenkojen perheestä, Epätoivon toivo -nimisen kirjan nyt jo edesmenneen Christer Kihlmanin kanssa sekä tässä käsiteltävän novellikokoelman Eräänlaista lämpöä.
Kjell-veljen Lang ei ollut kummoinen, ja olin jo raatelemassa sitä kierrätykseen, kun huomasin että se on ollut vuoden 2002 Finlandia-palkintoehdokkaana! Jos joskus kirjoitan kootusti lukemistani palkintoehdokkaista, täytyy Lang säilyttää.
Mutta Mårten Westön novelleista pidin. Olen joskus koettanut tavoitella samanlaista siistittyä ajatuksenvirtaa omissa keskeneräisissä novelleissani ja mukava huomata, että se edelleenkin miellyttää luettuna. Joissakin novelleissa Westön kirjoittama virta jatkuu alusta loppuun yhtenä, reunoilta tasattuna kappaleena, jonka mittaan hänen luomansa kertojat ehtivät puhua itsensä moneen kertaan pussiin. Esimerkki novellista Päätepysäkki:
Sitten minä selittäisin loputkin; sen, että olen ollut aina rauhaton, aivan kuin ihon alla olisi tuhat muurahaista. Minä selittäisin, että olen oikeastaan aina halunnut pysäyttää maailman, puristaa sitä niskasta, niin kuin tottelematonta pojanviikaria. Mutta että se ei onnistu, että minä olen liian levoton, että en voi istua hiljaa, niin, että kaikki minun ongelmani johtuvat, niin kuin äiti sanoi, siitä että minä en pysty olemaan yksin huoneessa. Paitsi tietenkin sellissä. Vaikka sielläkään ei mennyt erityisen hyvin. Niin kuin ei tämän pojan äidinkään kanssa. Että minä olen pahoillani siitä, että poika on joutunut kärsimään. Niin minä sanoisin. Että useimmat ihmiset ovat läpeensä turmeltuneita. Että on parasta hoitaa hommat itse. Ettei pidä koskaan luottaa kehenkään. Tällaisia juttuja minä mietin itsekseni, sillä sellaista sitä miettii, kun on liikkeessä.
Vaikka osa novelleista on pitkiä monologeja ja vaikka kirjan henkilöt ovat poikkeuksetta ikävissä tilanteissa ja/tai synkillä mielin, eivät novellit ole raskaslukuisia, koska kerronta vetää mukaansa; eihän esimerkissäkään ehdi kunnolla edes hengittää, kun miettii, minne tämä huithapeli vielä päätyy.
Koska kyseessä ovat novellit, on soveliasta myös, että lukija pudotetaan keskelle tarinaa ja kuluu jonkin aikaa, ennen kuin saa asetelmasta kiinni. Joissakin joutuu selaamaan takaisin alkuun siinä vaiheessa, kun on viimein tajunnut, kuka on kuka ja mitä tapahtuu. Mutustelu pidentää fyysisesti pienen kirjan lukunautintoa.
Kokoelman monipuolisuus paljastaa kirjailijan taidot. Novellien kertojat vaihtelevat nuoresta tytöstä nuoreen mieheen, aikuiseen naiseen tai mieheen, ja kirjailija suoriutuu eri näkökulmista erinomaisesti. Pitkien monologien seassa on novelleja, jotka koostuvat harkiten rakennetuista lyhyistä kappaleista ja joiden kertojat ajattelevat kirkkaasti. Jos ensimmäisen novellin jälkeen mietinkin, onko tässä kenties odotettavissa kokoelman verran jotain miespaasausta, karisi pelko nopeasti. Ensimmäisenä tavattu koti-isä nyt vain oli sellainen. Juu, juu, minä osaan kyllä erottaa kirjailijan ja hänen kirjoittamansa henkilöt, mutta kaikki kirjailijatkaan eivät aina tunnu osaavan.
Jokin tekstissä muistuttaa Kjell-veljen tuotantoa. Tai toisinpäin. Runoilijuus taitaa antaa myös oman vivahteensa, lauseet ovat tarkkoja ja lyhyessä muodossa ilmaistaan paljon.
Mårten Westö (s. 1967) on kouluttautunut toimittajaksi, mutta toiminut kääntäjänä ja kirjailijana. Svenska Ylen arvostelu tuoreimmasta runokirjasta vuodelta 2021 on täällä.
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki
Suomentaja: Markku Mannila
Julkaisuvuosi: 2007 (ruotsinkielinen alkuteos En sorts värme samana vuonna)
Sivumäärä: 142
ISBN: 978-951-1-22018-3
Kansi: Timo Numminen
Eräänlaista lämpöä oli vuoden 2022 Goodreads-lukuhaasteeni 16. kirja. Annoin arvosanaksi Goodreadsissa 4/5. Arvostelijoiden keskiarvo oli 3,00.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti