Näytetään tekstit, joissa on tunniste Muistelmat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Muistelmat. Näytä kaikki tekstit

Marika Lehto: Häkissä – Hannes Hyvösen tarina

 

Koska en seuraa urheilua, en ollut koskaan kuullutkaan jääkiekkoilija Hannes Hyvösestä. Hyvösen tähänastisen tarinan kertovan Häkissä-kirjan kansi kuitenkin pysäytti Tokmannin alekorin luo ja selasin kirjasta pari kohtaa nähdäkseni, onko se tarpeeksi vetävästi kirjoitettu. Kyllä vain. Kirjassa vaikutti olevan vauhtia ja dramaattisia käänteitä, eikä kirjoitustyyli tökkinyt, joten viisi euroa vaihtui kassalla kirjaan.

Hyvönen (s. 1975) ja minä olemme saman aikakauden kasvatteja, vain muutaman vuoden ikäerolla. Siinä yhteneväisyydet sitten olivatkin. Hyvönen omistautui lapsesta saakka urheilulle ja pelasi monissa SM-liigan joukkueissa, Elitserienissä, NHL:ssä, KHL:ssä ja vielä ohimennen Sveitsissäkin. Seurat vaihtuivat, osaaminen, maine ja tulot kasvoivat, samoin päihteiden käyttö, kunnes oli aika tulla askel askeleelta alas, lopulta hakemaan apua psykiatriselta osastolta ja sosiaalitoimistolta. Kirjan päättyessä pahimmat ongelmat on selätetty ja Hyvönen on palaamassa Ouluun jääkiekkoon liittyviin töihin.

Hyvösen tarinaa lukiessa päällimmäiseksi nousee ihmetys siitä, kuinka MONTA kertaa lahjakas ja valtavasti työtä kehittymisensä eteen panostanut ihminen voikaan sössiä omat mahdollisuutensa. Kertoja-Hyvönen mainitsee usein poikkeuksellisen vahvan tahtonsa, jonka avulla on päätynyt jo nelivuotiaana kiekkoilemaan ja sen jälkeen noussut lukemattomat kerrat syövereistä. Lapsuudessa ja nuoruudessa sinnikkyys onkin tuottanut urheilullista tulosta, mutta aikuisena järkähtämätöntä tahtoa on turhan usein tarvittu selviytymiseen tilanteista, joihin ei olisi pitänyt alun perinkään päätyä. Tähän voisi muokata version vanhasta sanonnasta "älykäs selviää tilanteista, joihin viisas ei joudu".

Kirjasta saa seuraavanlaisen kuvan Hyvösen peliuran aikaisesta luonteesta: hän oli ärhäkkä pelityyliltään ja puheiltaan, herkästi suuttuva ja käytti liikaa alkoholia ja/tai muita aineita. Pelityylissä osasyynä on ilmeisesti ollut joukkueiden toive. Hyvönen olisi halunnut näyttää enemmän teknisiä taitojaan, mutta alkuvuosina häneltä toivottiin rajuja otteita. Toisaalta herkästi kuohahtavasta miehestä niitä olisi varmaan löytynyt ilman toiveitakin jonkin verran. 

Kirjassa mainitaan kaksi kertaa, jolloin päähenkilö veti päänsä täyteen, kun häntä ei ollut valittu seuraavan päivän kokoonpanoon. Ensimmäisellä kerralla hän oli viimein päässyt SM-liigaan TPS:n riveissä. Toisella kerralla hänen unelmansa on vielä pidemmällä, NHL:ssä San Jose Sharksissa. Molemmissa seuraa ankara ripitys pelikavereilta: jos joku olisi sairastunut tai loukkaantunut, olisi tilalle tarvittu pelikunnossa olevaa miestä. San Josessa ripittäjä oli peräti Teemu Selänne, joka oli ollut suureksi avuksi Hyvösen asettuessa ensi kertaa Yhdysvaltoihin. 

TPS:n tapaus sattui kohta liigajoukkueen ovien avauduttua, eikä Hyvösen TPS-ura katkennut siihen. Eikä siihenkään, kun hän samana vuoden 1995 keväänä Suomen mestaruutta juhliessaan tuli varanneeksi TPS:n piikkiin sviitin Pörssistä. Liigaseuraa pahemmin suivaantui sviittiin viety baariseura: nainen oli poistuessaan teipannut Hyvösen kihlasormuksen tämän palleihin. San Jose Sharksissa samanlainen sekoilu johti paluumatkaan koti-Suomeen. "Sinulla on väärä asenne", totesivat joukkueen vetäjät.

Asenne oli siis sekoitus juopottelua ja kuohuntaa. TPS:stä tuli lähtö vuonna 1998, kun uusi valmentaja antoi hienovaraisesti mahdollisuuden siirtyä Porin Ässiin. Hyvönen ei tietenkään siirtynyt, koska luonne, vaan hankki paikan Espoon Bluesista. Bluesista Hyvönen sai potkut käytöksen takia ja siirtyi loppukaudeksi 1999–2000 HIFK:hon. Kokonaisuudessaan hänestä tuli tuon kauden SM-liigan jäähykuningas. Hän istui 40 pelissä jäähyaitiossa 189 minuuttia ja sai liikanimen Hurja-Hannes. 

Asia tuli varmasti selväksi, joten en käy miehen seilaamista seurasta seuraan tämän pidemmälti läpi, enkä myöskään kerro herkullisimpia päihdesekoiluja, sillä ne kannattaa kunkin lukea itse. Merkittävää on, että kaikesta huolimatta Hyvönen sai pitkään aina uuden seurapaikan, ja useimmiten paremmalla palkalla ja ehdoilla!

Samat oireet vaikuttivat kuitenkin myös hänen ihmissuhteisiinsa, nopeita rakastumisia aina kulloinkin maailman ihanimpaan naiseen, ja kyllästymiseen päättyviä liittoja, kunhan ihastumisen sumu oli kadonnut. Otetaan esimerkkinä ensimmäinen puoliso, joka jaksoi muuttaa miehen seuravaihdosten perässä maasta ja kaupungista toiseen. Ruotsiin hän kuitenkin tuli lasten kanssa muutama viikko liian myöhään, sillä mies oli jo löytänyt toisen, jumalaisen kauniin naisen, joka aiheutti miehelle sisäistä kuplintaa. Kun Hyvönen kertoi puolisolleen, että ei jaksa tätä enää ja olisi parempi, että perhe palaisi heti takaisin Suomeen, kävi näin:

Vaimoni suuttuu ja lähtee yksin Suomeen. Sviitin toisessa päässä uniaan jatkavat kaksi- ja neljävuotiaat tyttäreni, samalla kun puhelimeni piipittää viestejä ihastukseltani.

Näin Hyvösen tarinassa yhtymäkohtia niin Mikael Persbrandtin kuin Hanna Brotheruksen muistelmiin. Persbrandtilla oli samanlaista päihdekoheltamista ja ihmeselviytymisiä ilman pahempia kolhuja tai hengen menetystä. Ja molempien tarinoissa voi aistia tiettyä siloittelua, onhan Persbrandtin muistelmien nimikin Muistini mukaan. Brotheruksen kirjassa taas ryvetään oman itsen ympärillä ja sama toteutuu valitettavasti Hyvösen kertomuksessa. Hyvönen on elänyt kiinnostavan ja pääosin menestyksekkään elämän, mutta aina löytyy jotain marinan aihetta. 

Kirjailija on saanut Hyvösen vauhdikkaat vaiheet hyvin kasaan. Ei tarvinnut selailla ees-taas, että missäs nyt oltiinkaan, vaikka seurat ja paikkakunnat vaihtelivat. Sekoilut kerrotaan melko lakonisesti. Kirjoitustyyli oli miellyttävä, ainoastaan runsas ylisanojen käyttö alkoi ärsyttää kirjan loppua kohti. Toki sen tarkoitus lienee ollut kertojan kaikki-tai-ei-mitään luonteen korostaminen. Esimerkkejä:

  • Olen äärimmäisen hyvässä kunnossa, 90 kiloa pelkkää lihasta, enkä pääse käyttämään koko potentiaaliani. (TPS 1995–1996)
  • Tuntuu, että koko se valtava huippu-urheilijan potentiaali, joka minulla jo nuorena oli ja jota TPS:n mylly päivittäin hioi, alkaa vihdoin piirtyä kunnolla näkyviin. (Blues 1998–2000)
  • Myös pelini farmissa alkavat kaikin puolin hyvin. Ajasta Baronsissa tulee yksi urani hauskimmista. (San Jose Sharksin farmijoukkue Cleveland Barons 2001–2002)
  • Kariya ja Stefan ovat urani parhaimmat ketjukaverit [...] , ja tunnen itseni supertähdeksi – mikä pian olenkin. (Ilves 2005)
  • Vuoden 2008 toukokuussa elämässäni on juuri toteutunut moni unelma. Olen pelannut Kärpissä kaikkien aikojen kauteni, voittanut urani kolmannen Suomen mestaruuden ja saavuttanut ensimmäisissä MM-kisoissani pronssia. (Kärpät 2006–2008)
  • Taso Kazanissa on kovempi kuin missään, missä olen aiemmin pelannut. (AK Bars Kazan 2010)

Kirjailija, YTM Marika Lehto on muilta rooleiltaan toimittaja ja yrittäjä. Häkissä oli hänen esikoiskirjansa, jonka jälkeen vuonna 2021 ilmestyi Jari "Bull" Mentulasta kertova kirja Härkävuosi. Kolmannen kirjan on tarkoitus ilmestyä tulevana syksynä.

Kustantaja: Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 363
ISBN: 978-951-0-44664-5
Kansi: Tuukka Koivisto / Cobra Agency
Kuva: Sofia Okkonen


Häkissä oli vuoden 2022 Goodreads-lukuhaasteeni 27. kirja. Annoin arvosanaksi Goodreadsissa 3/5. Arvostelijoiden keskiarvo oli 3,72/5.


Hunter Biden: Kauniita asioita

 

Tässäpä kirja, jota ei olisi julkaistu, jos sen olisi kirjoittanut joku muu kuin Yhdysvaltain istuvan presidentin Joe Bidenin poika. Tai ehkä olisi julkaistu sen politiikan lähihistoriaa sisältävien osien vuoksi, mutta niitä osioita ei olisi syntynyt, jos kirjoittajan isä ei olisi ollut Barack Obaman varapresidentti ja Donald Trumpin kilpailija vuoden 2020 presidentinvaaleissa. 

Toki Joe Bidenin ura Yhdysvaltain valtakunnan tason politiikassa ulottuu 1970-luvun alkuun, joten vuonna 1970 syntynyt Hunter Biden on tuntenut merkittäviä poliitikkoja pienestä pitäen. Politiikan taustat eivät kuitenkaan pääse kirjan keskiöön, vaan siinä on Hunterin päihdeongelma, joka teki hänestä ensin toimintakykyisen alkoholistin, sitten katkaisuhoitojen ja crack-putkien välissä heiluvan vähemmän toimintakykyisen narkomaanin. Ja juopottelusta ja huumesekoiluista on kirjoitettu kiinnostavampia kirjoja.

Esimerkiksi Mikael Persbrandtin elämästä kertova Muistini mukaan sisältää aineiden käyttöä, uuden rakkauden ja riippuvuudesta paranemisen. Sekään ei ollut kirjallisesti kovin korkeatasoinen, mutta jos näistä lukee vain jomman kumman, suosittelen Persbrandtia, joka sai monessa kohtaa ällistymään. Biden sekoili samalla tasolla, mutta ei kirjoita yhtä vetävästi kuin Persbrandtin kirjan kirjoittanut Carl-Johan Vallgren. Voipi myös olla että isän tuore, vuosikymmeniä odotettu presidenttiys on pakottanut jättämään tarkemmat tapahtumakuvailut pois.

Ahmin lapsena Valittuja paloja ja ensimmäinen asia, joka Hunter Bidenin kirjaa lukiessa pyrkii mieleen, on sen valitutpalatmainen tyyli. Reipasta, simppeliä, valmiiksi pureksittua. Teot ovat älyttömän typeriä tai mielettömän hauskoja, joku osaa mestarillisesti jotain, toinen taas on hauskin ihminen jonka kirjoittaja tuntee. Naurettavaksi pakollinen positiivisuus muuttuu siinä vaiheessa, kun "hauskin tuntemani ihminen" on ikänsä huumeita käyttänyt crack-diileri Rhea, joka asettui Hunterin luo asumaan tämän yhden putken aikana. Edes kirjailijan veli Beau ei yllä Rhean tasolle, vaikka saa sivukaupalla suitsutusta tähän tyyliin:

Hän oli myös älyttömän hauska, ja hänellä oli järkyttävän hyvä huumorintaju. Hän saattoi piikitellä, muttei koskaan ilkeästi. Hän oli kilpailuhenkinen muttei liian – hän ei ollut mikään idiootti. 

...

Enemmän kuin mitään muuta Beau oli hauska. Hän sai pohjattoman tylsätkin asiat tuntumaan huippuhetkiltä. Hän rakasti musiikkia ja autolla ajamista ja yleensä yhdisti nuo kaksi lempiasiaa.

Kirjassa toimivinta on sen nimi Kauniita asioita, jolle saadaan perustelu kirjan alkupäässä. Beau (s. 1969), Hunter ja Naomi (s. 1971) Biden olivat vuonna 1972 äitinsä Neilian kanssa autokolarissa, josta selviytyivät vain veljekset Beau ja Hunter. Heistä tuli poikkeuksellisen läheiset. Kun politiikassa menestynyt Beau sairastui aivosyöpään päälle 40-vuotiaana, toisteli hän usein sanoja beautiful things. Hän aikoi parantua ja omistaa elämänsä (sekä Hunterin elämän) maailman rajattoman kauneuden kehittämiselle ja arvostamiselle. 

Toisin kuitenkin kävi, Beau kuoli vuonna 2015, ja Hunterin crack-sekoilut ja juopottelu pahenivat.

Hunterin Beauhun kohdistama palvonta on ymmärrettävää, mutta kirjassa se ei toimi. Rakkaan veljen hautajaiset ovat kohta, joka olisi pitänyt kirjoittaa jonkun muun tai jättää se kokonaan pois. Hyppelin yli. Lopussa on taas uuden rakkauden ja perheen, vanhan perheen ja lopullisesti raittiin elämän ylistystä. Sama reaktio. Hautajaisista kertoessaan Hunter lainaa pitkiä pätkiä omasta puheestaan, ja editorilla olisi ollut punakynän paikka vaikkapa kohdassa, jossa hän puhuu veljensä lapsille näin:

Ja kuten Valerie-täti oli tukena isällenne ja minulle ja meillä oli Jimmy-setä, Frankie-setä, Mike-eno, John-eno, Mom-Mom ja Da-Da, teilläkin on Ashley-täti, Liz-täti, Kathleen-täti, Poppy ja Mimi, Nana ja Pop. Me ympäröimme teidät samalla suuren suurella rakkaudella. Sama rakkaus, joka teki isästänne ja minusta meidät, tekee myös teistä teidät.

Krooh-pyyh vaan kaikille tädeille, sedille ja Mom-Momeille. Ja miten tuollaisten rakkauspurskautusten jälkeen kuitenkin voi käydä niin, että Hunter ryhtyy suhteeseen edesmenneen veljensä vaimon kanssa... ja painostaa vielä isänsä antamaan hyväksynnän? (Beaun vaimo ei kuitenkaan ole kirjassa kehuttu uusi rakkaus, vaan Hunter löysi Melissan, joka ensi treffien päätteeksi hoiti miestä monta päivää kuiville.)

Selitykseksi ja puolustuspuheeksi tarkoitettu kirja toimii itseään vastaan. Hunter Bidenistä ei muodostu hyvää kuvaa, vaan kuva läheisiään hyväksikäyttävästä ja itsekkäästä ihmisestä. Onko rakkautta ollut tarjolla liikaa, jolloin siihen on voinut nojautua kerran toisensa jälkeen?

Mikään lukemistani puolustus/selittelykirjoista ei ole onnistunut poistamaan epäilyksiä kirjan päähenkilön tekemisistä. Tässä tapauksessa minulla ei edes ollut mitään kantaa Hunter Bidenin Ukrainayhteyksiin. Seurasin toki presidentinvaalien kuohuntaa, mutta ehdokkaiden lapsia koskeviin sivujuonteisiin en uhrannut montaa ajatusta. Hunter Bidenin selittelyn jälkeen kanta hänen toimistaan Ukrainassa kääntyi negatiivisen puolelle.


Kustantaja: Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki
Suomentaja: Jade Haapasalo
Julkaisuvuosi: 2021 (alkuperäisteos Beautiful things 2021)
Sivumäärä: 271
ISBN: 978-951-0-47713-7
Kannen suunnittelu: John Vairo Jr
Kannen valokuva: Bidenin perheen kotialbumi

Kauniita asioita oli vuoden 2021 Goodreads-lukuhaasteeni 41. kirja. Annoin arvosanaksi Goodreadsissa 2/5. Arvostelijoiden keskiarvo oli 4,05.

Kirjat

Ola Rapace: Elämäni Romeona. Pakomatka 5 näytöksessä

  Ennakkoon ajattelin ruotsalaisen Ola Rapacen elämäkerran olevan ailahteleva vuodatus, jossa ainoa kiinnostava asia olisi hänen ystävyyssuh...