Näytetään tekstit, joissa on tunniste Chick lit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Chick lit. Näytä kaikki tekstit

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu


Sisko Savonlahden vuonna 2018 ilmestynyt esikoisromaani Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu on sopiva valinta kesäpäivään: kirja on sujuvasti kirjoitettu ja viihdyttävä, eikä vaadi ajattelua. Kepeäksikin voisi sanoa, mutta päähenkilö ei elä kepeää elämää, vaan velloo rakkaus- ja taloushuolissa. 

Lehtijuttuja silmäillessäni sain käsityksen, että tämä on ja ei ole genreltään Chick litiä, josta olen aiemmin arvioinut Henriikka Rönkkösen Bikinirajatapauksen. Savonlahden päähenkilö deittailee (ehkä ei pitäisi), kuluttaa rahaa sikäli kun sitä on, sekä on merkkitietoinen. Mutta hän ei ole "voimaantunut", mikä tuntuu olevan yksi genren kriteereistä. 

Ehkä sitten näin. Itsekin liitin tämän enemmän Eeva Turusen Neiti U:sta kirjoittamaan kirjaan, sillä päähenkilöt ovat samalla tapaa naiiveja ja pakkomielteisiä. Jopa siinä määrin, että tuntuu että tätä tyyliä on nyt hetkeksi tullut tarpeeksi. Mutta ei, Savonlahden kirja kannattaa ilman muuta lukea.

Blogin taustatyö kertoi myös, että tämä on autofiktiota! Miten minä sitten kehtaan kirjoittaa, että päähenkilö on kuin Anssi Kelan Milla, jonka pitää ryhdistäytyä ja päästä eroon tilanteista, joissa aamulla sängystä löytyy alaston mies, jonka olkaan on tatuoitu Jack Nicholson. (Ja juuri kun olin kirjoittamassa, että ei KENENKÄÄN miehen olassa voi lukea Jack Nicholson, löysin jutun josta selviää että tämä on viittaus edesmenneeseen muusikko Zarkus Poussaan).

Kirjan päähenkilö on tapahtumien aikaan noin 35-vuotias ja kantavana teemana on ex-poikaystävän kaipuu. Takaumien kautta kerrotaan, miten poikaystävä oli löytynyt, mitä treffeillä oli tapahtunut ja millaista oli olla yhdessä sitten kun seurusteltiin. Päähenkilö on niitä ihmisiä, jotka kuvittelevat yhteisen tulevaisuuden hyvin yksityiskohtaisesti suunnilleen ensimmäisen tunnin sisään tutustumisesta. 

Esimerkiksi kun päähenkilö lähtee opinto- ja muilla lainarahoilla New Yorkiin toipumaan pettymyksistä ja tapaa baarissa mukavan Billy-nimisen miehen, pohtii hän paluumatkalla jo seuraavia seikkoja: Puhuisimmeko Billyn kanssa lapsillemme enemmän suomea vai englantia? Miten vanhempani suhtautuisivat päätökseeni viettää loppuelämäni New Yorkissa? Jos he eivät jaksaisi matkustaa, syntyisikö niin vahva side, että he haluaisivat osallistua lastemme elämän tukemiseen? Jaksaisiko Billy leikkiä töiden jälkeen lasten kanssa? (Tarpeetonta varmaan sanoa, että Billystä ei kuulu enää koskaan mitään.)

Mieshuolien/haaveiden lisäksi päähenkilöllä on alussa mainitsemiani taloushuolia. Hän on freelancer-toimittaja, mutta elää pääasiassa toimeentulotuella ja suvulta sekä kavereilta laintuilla rahoilla. Syynä on ammatillinen umpikuja. Hän on kasvanut ulos nuortenlehdistä ja muoti- ja kauneuslehdistä, mutta ei voi kirjoittaa vauva- ja perhelehtiin, koska ei tiedä niiden aihepiireistä mitään. Uusien asioiden opettelu ei kiinnosta tai ainakin aina tulee jotain tärkeämpää: pyykit, suihku, verkkopankissa käynti, Messenger-viesti. Samasta syystä päähenkilö ei saa haettua muutakaan työtä, josta saisi säännöllistä palkkaa.

Päähenkilö on sipsi- ja valkosipulidippiriippuvainen. Tämä kirjan läpi kulkeva lanka on hauska ja kyllä kirjassa muutakin huumoria on. En todennäköisesti huomannut kaikkea ensilukemalla, eikä kirja kuulu niihin, jotka luetaan toistamiseen. Omat asiansa holtittomasti hoitava nainen on esimerkiksi saanut Spotifyltä sähköpostin, jossa sanotaan jotain luottokortista. Kaveri auttaa tulkitsemaan viestin ja sanoo, että äitisi luottokortti on varmaan vanhentunut. Nainen ei missään nimessä aio hyväksyä sitä, että joutuisi kuuntelemaan musiikin seassa mainoksia ja ajaa itsensä tuohtumukseen: olisi kai ollut äidin asia päivittää uudet luottokorttitiedot kaikkiin mahdollisiin paikkoihin!

Myös kohtaus luvusta "Kuulen kaikkien aikojen tippurikesästä" vaatii tarkkaavaisuutta, ettei huumori mene ohi. Päähenkilö tapaa kaverinsa Samulin Karhupuistossa.

Kysyn, haluaako hän kävellä Hakaniemen rantaan.

"Kävellään vaan", Samuli vastaa.

Ulkona ei ole erityisen lämmintä mutta eittämättä ihan kelvollinen sää istua terassilla, jos siihen sattuu paistamaan aurinko, kuten Oivan terassille paistaa.

Niin siis, jos Karhupuistosta päätyy Oivan terassille, ei ole suhteellisesti mitaten päässyt lähellekään Hakaniemen rantaa, ennen kuin baari kaappasi kaverukset huomaansa...

Kirjan luvut ovat hyvin lyhyitä ja niillä on edellämainitun kaltaiset napakat nimet, jotka voisi lukea omana tarinanaan. Ja kyllä minä sitten tykkään kirjan nimestä. Näin siinä viittauksen Pekka Ruuskan kappaleeseen Ehkä tänä iltana, enkä kirjan luettuani ollut eri mieltä itseni kanssa:

Jo tuhannesko perjantai
saman krouvin lattialla 
kuluu samaa toivomalla
saman peilipallon alla:

Ehkä tänään
ehkä tänä iltana
hän tulee odottamatta
ehkä tänä iltana
hän ottaa ja vie.

Toivo on aina siinä toisessa, joka tulee ja vie, ja joka olisi syy syödä vähemmän sipsejä, siivota –  ja ryhdistäytyä. 

Ystävät, jotka esiintyvät tarinassa, jäävät etäisiksi hahmoiksi siitä huolimatta, että heidät on esitelty kirjan alussa. Ehkä esittelyt olisi voinut jättää pois, koska ne eivät sitouttaneet lukijaa eivätkä edistäneet tarinaa. Antaa päähenkilön tilittää taas yhdelle satunnaiselle ystävälle, josta ei tarvitse enempää tietää.

Sisko Savonlahti (s. 1982) on koulutukseltaan medianomi ja toimii vapaana toimittajana (podcast, kolumneja) sekä nyttemmin myös kirjailijana. Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu oli ilmestymisvuonnaan ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Vuonna 2019 Savonlahti sai Gummeruksen myöntämän Kalle Päätalo -kirjallisuuspalkinnon. 

Ylen tekemän haastattelun kirjan ilmestymisvuodelta voit lukea tästä.

Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Julkaisuvuosi: 2018 (pokkari 2019)
Sivumäärä: 304
ISBN: 978-951-24-1541-0 (pokkari)
Kannen suunnittelu: Hilla Semeri

Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu oli vuoden 2021 Goodreads-lukuhaasteeni 25. kirja. Annoin arvosanaksi Goodreadsissa 4/5. Arvostelijoiden keskiarvo oli 3,03.

Henriikka Rönkkönen: Bikinirajatapaus


Voi kauhistus, kirjoitin äsken suihkussa päässäni pitkän pätkän blogin aloitusta pohjautuen siihen faktaan, että valitsin Henriikka Rönkkösen Bikinirajatapauksen, koska pidin vuonna 2017 esitetystä Riisutut-TV-sarjasta ja etenkin siinä olleesta reippaasta nuoresta sinkkunaisesta. Mutta olen sekoittanut kaksi kaunista naista, kirjailija Rönkkösen ja Riisutut-sarjassa nähdyn Henrika Vehmaisen! Heillä on lähes 10 vuotta ikäeroakin, mutta ei se minun aikajanallani ole merkittävä. Lisäksi Henrikan ranskanbulldogin nimi Röhnö alkaa samoilla kirjaimilla kuin kirjailija-Henriikan sukunimi, mikä seikka myös puolustuksekseni luettakoon.

Kiitos kuuluu siis Henrikalle, että luin Henriikan kirjan! Bikinirajatapaus oli mukava välipala kaiken vakavamman ja paksumman kirjallisuuden keskellä. Aloitin kirjan eilen illalla ja lopetin tänä aamuna. 

Kirja koostuu blogimaisista luvuista, jotka käsittelevät sinkkuutta, deittailua, seksiä, miehiä, ihmissuhteita ja elämänkulkua. Kertojahenkilö on ja ei ole huolissaan seitsemän vuotta jatkuneesta sinkkuudestaan, joka toki sisältää runsaasti edellä mainittuja deittailua, seksiä, miehiä. Sisällöstä ja vähän tyylistäkin tulee mieleen Sex and the cityn Carrie, joka kirjoittaa samoja asioita käsitteleviä kolumneja päivälehteen. Henriikan tarinat ovat maanläheisempiä, eikä muoti ole minkäänlaisessa osassa kertojan elämässä. 

Kirjan alkupuolella jouduin lukemaan muutaman kohdan useaan kertaan, enkä vieläkään päässyt selville, argumentoiko kertoja itsensä nurin. Esimerkiksi pohdinta, joka alkaa "Selluliittimuhkuranikaan eivät vaivaa minua enää", on hetken kuluttua vaiheessa "En voi sietää sitä, että olen oppinut pitämään reisirasvaani ällöttävänä".  

Mutta pääosan kirjaa teksti oli oikein sujuvaa ja hauskaa sekä verbaalisesti että kahjojen sattumusten vuoksi. Seksistä Rönkkönen kirjoittaa taitavasti ja itselleni kirjan parasta antia olivat seksikohtaukset, joissa Tinderissä toisensa löytäneet "Erkki" ja "Kerttu" yrittivät sopia toisilleen seksuaalisesti, mutta eihän siitä mitään tullut, tai niinikään Tinderissä tavanneet Prinsessa ja Prinssi vetävät himoissaan läpi seksiaktin pitkän eron jälkeen, vaikka Prinsessan kuukautiset yllättävät molemmat (Prinsessan jo treffipäivän aamulla ja Prinssin kun hän hikisen ja pitkän bussimatkan jälkeen pääsee viimein Prinsessan kämpille).

Kertojan elämässä vuorottelevat erilaiset Tinder-Petterit ja Tinder-Joosepit, mutta myös kaupasta bongattu komea Pekka, työpaikan Lauri ja lomamatkalla tavattu surffiopettaja-Sunan. Kahta viimeistä kertoja ensin tavoittelee ja sitten pakenee – Laurin hän kuitenkin olisi halunnut, mutta uskoi lopulta horoskoopia ja irtisanoutui työstä, jossa Lauria oli pakko tavata. 

Miessuhteiden kuvaus on uskottavaa, vaikkakin liioiteltua, ja liiottelun vuoksi kuvaus on hyvin viihdyttävää. Kirjan loppupuolen pohdinnat kertojan omasta kehittymisestä ihmisenä ovat vähintään self-help-oppaiden tasoa. Ei sillä että olisin yhtään lukenut, mutta jos olisin, niin tällaisia ne varmaan olisivat. 

Ronskius ei haittaa minua, mutta vessa-asiointien kuvaamisesta en ole koskaan pitänyt. Ehkä ne tuovat tähän sopivaa säröä, vaikka itse en olisi ensimmäistäkään kakkakohtausta kirjoittanut.

Onko kirjan kertoja Henriikka vai fiktiivinen nainen? Sillä ei ole mitään väliä, mutta lukijana tulee silti miettineeksi, onko tämä tapaus tosiaan tapahtunut kirjailijalle, jollekin hänen tutulleen vai ainoastaan mielikuvitusnaiselle.

Kirjan tyyliin sopien kirjoitin bloggauksenkin yhdeltä istumalta, vaikka hieno assosiaationi Riisutut-sarjaan murenikin kuin päähenkilön miessuhteet.

Helmet-lukuhaasteen sopivaan kohtaan sijoittaminen tuntui ensin vaikealta, mutta googlettaminen paljasti, että Rönkkönen (s. 1984) on valmistunut äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi ja kirja käy kohtaan "kirjan on kirjoittanut opettaja". Tosin Rönkkönen toimii nykyään seksuaaliterapeuttina ja kirjailijana. Esikoinen Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita ilmestyi vuonna 2016, käsillä oleva kirja vuonna 2018 ja uusin Määmatka ja muita sinkkuelämän ihmeitä kesällä 2020. Kirjo on myyty yhteensä yli 170 000 kappaletta. 

 

Kustantaja: Atena Kustannus Oy, Jyväskylä
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 176
ISBN: 978-952-1-300-522-8 (pokkariversio)
Kansi: Sanna Mander

Bikinirajatapaus oli vuoden 2021 Goodreads-lukuhaasteeni 12. kirja. Annoin arvosanaksi Goodreadsissa 3/5. Arvostelijoiden keskiarvo oli 2,76.

 

Kirjat

Ola Rapace: Elämäni Romeona. Pakomatka 5 näytöksessä

  Ennakkoon ajattelin ruotsalaisen Ola Rapacen elämäkerran olevan ailahteleva vuodatus, jossa ainoa kiinnostava asia olisi hänen ystävyyssuh...