Tässäpä kirja, jota ei olisi julkaistu, jos sen olisi kirjoittanut joku muu kuin Yhdysvaltain istuvan presidentin Joe Bidenin poika. Tai ehkä olisi julkaistu sen politiikan lähihistoriaa sisältävien osien vuoksi, mutta niitä osioita ei olisi syntynyt, jos kirjoittajan isä ei olisi ollut Barack Obaman varapresidentti ja Donald Trumpin kilpailija vuoden 2020 presidentinvaaleissa.
Toki Joe Bidenin ura Yhdysvaltain valtakunnan tason politiikassa ulottuu 1970-luvun alkuun, joten vuonna 1970 syntynyt Hunter Biden on tuntenut merkittäviä poliitikkoja pienestä pitäen. Politiikan taustat eivät kuitenkaan pääse kirjan keskiöön, vaan siinä on Hunterin päihdeongelma, joka teki hänestä ensin toimintakykyisen alkoholistin, sitten katkaisuhoitojen ja crack-putkien välissä heiluvan vähemmän toimintakykyisen narkomaanin. Ja juopottelusta ja huumesekoiluista on kirjoitettu kiinnostavampia kirjoja.
Esimerkiksi Mikael Persbrandtin elämästä kertova Muistini mukaan sisältää aineiden käyttöä, uuden rakkauden ja riippuvuudesta paranemisen. Sekään ei ollut kirjallisesti kovin korkeatasoinen, mutta
jos näistä lukee vain jomman kumman, suosittelen Persbrandtia, joka sai
monessa kohtaa ällistymään. Biden sekoili samalla tasolla, mutta ei
kirjoita yhtä vetävästi kuin Persbrandtin kirjan kirjoittanut Carl-Johan
Vallgren. Voipi myös olla että isän tuore, vuosikymmeniä odotettu
presidenttiys on pakottanut jättämään tarkemmat tapahtumakuvailut pois.
Ahmin lapsena Valittuja paloja ja ensimmäinen asia, joka Hunter Bidenin kirjaa lukiessa pyrkii mieleen, on sen valitutpalatmainen tyyli. Reipasta, simppeliä, valmiiksi pureksittua. Teot ovat älyttömän typeriä tai mielettömän hauskoja, joku osaa mestarillisesti jotain, toinen taas on hauskin ihminen jonka kirjoittaja tuntee. Naurettavaksi pakollinen positiivisuus muuttuu siinä vaiheessa, kun "hauskin tuntemani ihminen" on ikänsä huumeita käyttänyt crack-diileri Rhea, joka asettui Hunterin luo asumaan tämän yhden putken aikana. Edes kirjailijan veli Beau ei yllä Rhean tasolle, vaikka saa sivukaupalla suitsutusta tähän tyyliin:
Hän oli myös älyttömän hauska, ja hänellä oli järkyttävän hyvä huumorintaju. Hän saattoi piikitellä, muttei koskaan ilkeästi. Hän oli kilpailuhenkinen muttei liian – hän ei ollut mikään idiootti.
...
Enemmän kuin mitään muuta Beau oli hauska. Hän sai pohjattoman tylsätkin asiat tuntumaan huippuhetkiltä. Hän rakasti musiikkia ja autolla ajamista ja yleensä yhdisti nuo kaksi lempiasiaa.
Kirjassa toimivinta on sen nimi Kauniita asioita, jolle saadaan perustelu kirjan alkupäässä. Beau (s. 1969), Hunter ja Naomi (s. 1971) Biden olivat vuonna 1972 äitinsä Neilian kanssa autokolarissa, josta selviytyivät vain veljekset Beau ja Hunter. Heistä tuli poikkeuksellisen läheiset. Kun politiikassa menestynyt Beau sairastui aivosyöpään päälle 40-vuotiaana, toisteli hän usein sanoja beautiful things. Hän aikoi parantua ja omistaa elämänsä (sekä Hunterin elämän) maailman rajattoman kauneuden kehittämiselle ja arvostamiselle.
Toisin kuitenkin kävi, Beau kuoli vuonna 2015, ja Hunterin crack-sekoilut ja juopottelu pahenivat.Hunterin Beauhun kohdistama palvonta on ymmärrettävää, mutta kirjassa se ei toimi. Rakkaan veljen hautajaiset ovat kohta, joka olisi pitänyt kirjoittaa jonkun muun tai jättää se kokonaan pois. Hyppelin yli. Lopussa on taas uuden rakkauden ja perheen, vanhan perheen ja lopullisesti raittiin elämän ylistystä. Sama reaktio. Hautajaisista kertoessaan Hunter lainaa pitkiä pätkiä omasta puheestaan, ja editorilla olisi ollut punakynän paikka vaikkapa kohdassa, jossa hän puhuu veljensä lapsille näin:
Ja kuten Valerie-täti oli tukena isällenne ja minulle ja meillä oli Jimmy-setä, Frankie-setä, Mike-eno, John-eno, Mom-Mom ja Da-Da, teilläkin on Ashley-täti, Liz-täti, Kathleen-täti, Poppy ja Mimi, Nana ja Pop. Me ympäröimme teidät samalla suuren suurella rakkaudella. Sama rakkaus, joka teki isästänne ja minusta meidät, tekee myös teistä teidät.
Krooh-pyyh vaan kaikille tädeille, sedille ja Mom-Momeille. Ja miten tuollaisten rakkauspurskautusten jälkeen kuitenkin voi käydä niin, että Hunter ryhtyy suhteeseen edesmenneen veljensä vaimon kanssa... ja painostaa vielä isänsä antamaan hyväksynnän? (Beaun vaimo ei kuitenkaan ole kirjassa kehuttu uusi rakkaus, vaan Hunter löysi Melissan, joka ensi treffien päätteeksi hoiti miestä monta päivää kuiville.)
Selitykseksi ja puolustuspuheeksi tarkoitettu kirja toimii itseään
vastaan. Hunter Bidenistä ei muodostu hyvää kuvaa, vaan kuva läheisiään
hyväksikäyttävästä ja itsekkäästä ihmisestä. Onko rakkautta ollut
tarjolla liikaa, jolloin siihen on voinut nojautua kerran toisensa
jälkeen?
Mikään lukemistani puolustus/selittelykirjoista ei ole onnistunut poistamaan epäilyksiä kirjan päähenkilön tekemisistä. Tässä tapauksessa minulla ei edes ollut mitään kantaa Hunter Bidenin Ukrainayhteyksiin. Seurasin toki presidentinvaalien kuohuntaa, mutta ehdokkaiden lapsia koskeviin sivujuonteisiin en uhrannut montaa ajatusta. Hunter Bidenin selittelyn jälkeen kanta hänen toimistaan Ukrainassa kääntyi negatiivisen puolelle.
Kustantaja: Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki
Suomentaja: Jade Haapasalo
Julkaisuvuosi: 2021 (alkuperäisteos Beautiful things 2021)
Sivumäärä: 271
ISBN: 978-951-0-47713-7
Kannen suunnittelu: John Vairo Jr
Kannen valokuva: Bidenin perheen kotialbumi
Kauniita asioita oli vuoden 2021 Goodreads-lukuhaasteeni 41. kirja. Annoin arvosanaksi Goodreadsissa 2/5. Arvostelijoiden keskiarvo oli 4,05.