Poliisin lapsena kaikki poliisiin liittyvä on aina kiinnostanut ja seurasin melko tarkkaan Aarnio-juttua sen ensimmäisistä paljastumisvaiheista saakka. Vaikka minulla ei ole ollut kuvitelmia siitä, että poliisit olisivat moraaliltaan ja etiikaltaan jotenkin muuta kansaa korkeaammalla, kuulosti Aarnio-juttu uskomattomalta. Siinä vaiheessa kun kaikkia todisteita ei vielä ollut esillä tai vahvistettu, oli ajatukseni: jos Aarnio on nämä asiat tehnyt, on Suomen poliisi-instituutiossa paljon mätää – ja jos hänet on lavastettu, on johtopäätös sama, vaikka eri syistä.
Helsingin Sanomien rikostoimittaja Minna Passin ja oikeustoimittaja
Susanna Reinbothin vuonna 2017 julkaistu Keisari Aarnio kertoo Aarnio-jutun siihenastisista vaiheista. Kirjassa käydään läpi Helsingin huumepoliisin perustaminen, Aarnion urakehitys ja sankaroituminen kotiinsa tehdyssä kranaatti-iskussa vuonna 1996, valinta Helsingin huumepoliisin johtoon vuonna 1999, ensimmäinen virkarikostutkinta vuonna 2007, hasistynnyritutkinta (joka synnytti Pasilan mies -nimen) 2011–2012, Saaran, Malmin naisen ja Trevoc-seurantalaiteyhtiön tapaukset, Aarnion yhteydet tunnettuihin rikollisiin, kiinnijäämisen vaiheet ja kiinniotto marraskuussa 2013 sekä ensimmäset eri syytehaarojen oikeudenkäynnit.
Kirjan julkaisun jälkeen on käyty oikeutta eri haaroissa nykyhetkeen saakka. Reinbothin ja Passin valinta kirjansa lopettamisajankohdaksi oli onnistunut, sillä ajan mittaan tämä mielikuvitusta suurempi tarina täyttäisi jatko-osan toisensa jälkeen. Mainittakoon vain käräjäoikeuden joulukuussa 2020 tuomitsema elinkautinen epävarsinaisena laiminlyöntirikoksena tehdystä Volkan Ünsalin murhasta ja jutun tänä kesänä hovioikeudessa jatkunut käsittely.
Juttua lehdistä seuratessani pahimmalta tuntui Saaran tapaus. Kirjoittajat kertovat sen asiallisesti, ehkä tässä kohtaa jopa liian asiallisesti. Saara tutustui Aarnioon kranaatti-iskun tutkinnan aikana. He alkoivat tapailla seksin merkeissä, missä ei ole mitään kummallista, mutta tässä on:
Kun Saara ja Aarnio tapasivat ensimmäisen kerran, Saara ei vielä ollut prostituoitu. Saara kertoi, että Aarnio ehdotti hänelle prostituutiota noin vuonna 2005. "Oothan sä jakanut persettä rikollisille muutenkin", Aarnio oli sanonut.
Siis poliisi ehdotti naispuoliselle tuttavalleen prostituutiota. Toki vain ehdotti, ei pakottanut. Ja jostain syystä Aarnio otti Saaralle kertyneitä rahoja säilytykseen ja palautti niitä omaa tahtiaan. Kun Aarnion ja Saaran välit menivät poikki, yritti Saara päästä kertomaan tietojaan, mutta vasta 2013 hän sai yhteyden sellaiseen viranomaiseen, joka halusi kuunnella. Sisäministeriössä Saara otettiin vastaan. Samoihin aikoihin hän tutustui toimittaja Reinbothiin, joka taas istui toimittaja Passin vieressä kun Nelosen uutisten ja HS:n toimitukset oli yhdistetty.
Reinboth oli seurannut jo Helsingin huumepoliisin ensimmäistä virkarikostutkintaa vuonna 2007 ja kun erilaisia vihjeitä alkoi kasautua, ryhtyi toimittajakaksikko keväällä 2013 yhdistelemään tietojaan ja ajatuksiaan. Pitkän ajan seuranta ja toimittajakokemus näkyvät kirjan kerronnassa, siinä miten kirjoittajat ovat osanneet keskittyä olennaiseen ja saaneet rönsyilevän jutun tiivistettyä.
Kirjan riveiltä ja rivien välistä välittyy voimakkaasti yksi piirre: häikäilemättömyys. Miten Aarnio eteni, miten hän otti langat käsiinsä ja piti ne, miten hän rohkeni vastata epäilyihin hyökkäämällä takaisin. Reinikainen-tv-sarjan ylikomisario Rautakalliota siteeraten: "Eihän sitä muuten ylikomisarioksi pääsisikään". Passi ja Reinboth kirjoittivat:
Moni rikosjuttujen asiantuntija on kuvannut Jari Aarnion puolustusta tyypilliseksi ammattirikollisen puolustukseksi. Hänen kuulusteluvastauksensa ovat kuin konnakoulun oppikirjasta: hän ei välttämättä valehdellut, mutta oli muistamaton ja haluton puhumaan. Taktiikka jättää pelikentän avoimeksi. Myöhemmin puolustus voidaan rakentaa sille pohjalle, mitä tutkinnassa on onnistuttu saamaan selville.
Toki välittyy harmillisesti sekin, että mukana on ollut ainakin jollain tavalla muitakin kuin Aarnio, joko aktiivisesti tai sulkemassa silmiään. Kirjailijat kuvasivat joulukuussa 2016 käräjäoikeuden tuomioon päättyneen huumerikosoikeudenkäynnin menoa näin:
Oikeudenkäynnin lopussa roolit olivatkin päälaellaan. Oikeuden mukaan rosvot puhuivat totta, poliisit kiertelivät totuutta tai jopa valehtelivat. Tämä kiteytyi lavastushankkeen perusteluissa: "Käräjäoikeus pitää Jykän kertomusta luotettavampana kuin Runebergin."
Aarnio oli yrittänyt lavastaa Jykä-nimisen henkilön Pasilan mieheksi, menestyksettä. Käräjäoikeus totesi, että Pasilan mies oli Aarnio itse. Hänen johdollaan tuotiin Suomeen 791 kiloa hasista.
Uutena itselleni tuli muutamien toimittajien uskollisuus Aarniolle. Miten voi olla niin valmis ottamaan tietoa suoraan epäillyltä ja kirjoittamaan tämän toiveiden mukaisesti? Ilman luottotoimittajia Aarnion hyökkäystaktiikka ei olisi toiminut. Milloin Aarnio halusi suunnata huomiota pois omista rikosepäilyistään, milloin kaivaa maata krp:n alta, milloin loata Saaraa, luottotoimittajat tekivät sopivan jutun.
Esikuntaylikonstaapelina Helsingin poliisissa toiminut isäni jäi eläkkeelle vuonna 2005, ja niin minäkin jäisin, jos ulottuvillani olisi eläkeikä 58-vuotiaana. Kun ensimmäinen esitutkinta Aarnion ja Helsingin huumepoliisin toimintatavoista pari vuotta myöhemmin aloitettiin, oli isä jo vainaa (ja siksi on viisasta jäädä eläkkeelle heti kun pääsee). En siis tiedä, miten hyvin isä tunsi Aarnion, mutta väistämättä he ovat tienneet toisensa.
Hyllyssäni on Poliisiopiston lukuvuoden 1986–1987 vuosikirja, jossa Aarnio on alipäällystökurssin kävijöiden joukossa. Samaisella kurssilla Aarnio teki tutkielman Miika Kortekallion johtamasta huumausaineiden salakuljetusorganisaatiosta. Passi ja Reinboth ovat kirjassaan sitä mieltä, että tutkielma oli "poliisin puhetta", eikä hän olisi vielä tuossa vaiheessa vaihtanut leiriä.
Miten Aarnio oli kuvitellut selviävänsä? Pitkään jatkunut onnekas toiminta lienee aiheuttanut ylivoimaisuuden tunteen, mutta kiinnijäämisen ajankohtana oli monta todistetta jo osoittamassa kohti Aarnion syyllisyyttä. Mikä tahansa niistä olisi voinut ensimmäisenä johtaa paljastumiseen. Ei ole ihmisestä 5D-shakkiin.
Kustantaja: HS-kirjat, Helsinki
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 416
ISBN: 978-952-5557-83-1
Kansi: ei tietoa tekijästä
Kannen kuva: ei tietoa kuvaajasta
Keisari Aarnio oli vuoden 2021 Goodreads-lukuhaasteeni 42. kirja. Annoin arvosanaksi Goodreadsissa 5/5. Arvostelijoiden keskiarvo oli 3,85.
Keisari Aarnio oli Bonnierin Vuoden kirja 2017 ja kirjailijoille myönnettiin Lauri Jäntin palkinto vuonna 2018. Samana vuonna kirjan pohjalta tehtiin TV-sarja Keisari Aarnio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti