Kirjan ensimmäisellä sivulla tavataan kirjailija Berlioz. Sivulla 70 hänen päänsä leikkautuu irti. Saatana on kyllä kertonut, mihin Berlioz tulisi kuolemaan ja milloin, mutta lukija yllättyy nopeasta toteutuksesta. Vielä yllättyneempi on kuoleva kirjailija, joka ei ole vielä edes tajunnut, että Saatanahan se herra oli, joka juuri lyöttäytyi väkisin seuraan Moskovan Patriarkan lammilla.
Saatana saapuu Moskovaan on tähän saakka ollut yksi niistä lukuisista klassikoista, joita en ollut lukenut. Nyt ostin sen Rosebudista edullisena pokkariversiona. Hankinnan jälkeen pohdin, sopisiko Bulgakovin kirja viime vuoden Helmet-lukuhaasteen kohtaan 'vaihtoehtohistoria'. Joku haasteen Facebook-ryhmässä oli sitä mieltä, että ei sovi, koska siinä on fantasiaa ja huumoria. Fantasia ja huumori eivät toki voi pudottaa kirjaa pois mistään muusta luokasta kuin täysin totuudelliset ja vakavat kirjat. Mutta ehkä tässä sopii vaihtoehtohistoriaksi vain kirjan läpi kulkeva kertomus Jeesuksen viimeisistä hetkistä ja Pontius Pilatuksesta.
Huonosti kirjoitettu fantasia on tylsistä tylsimpää, mutta Bulgakovin teksti on aivan jotain muuta. Miten hyvin hän saa ujutettua tarinaan mukaan välillä materialisoituvan miehen ja takajaloillaan kävelevän, puhuvan kissan. Kissan pyrkiminen raitiovaunuun rahan kera toi mieleen Gogolin Nenän nenän, joka viitta harteillaan nousi ajurin vaunuihin – siinä muuten toinen esimerkki hervottomasta fantasiasta, jossa kahjous ei anna tylsyydelle tilaa. Mutta otetaanpa esimerkki Bulgakovilta. Tässä eräs henkilö näkee kissan ensi kertaa:
Ja vieläkin hullumpia asioita makuuhuoneessa oli: kultasepänlesken pehmustetulla jakkaralla lojui huolettomassa asennossa kolmaskin, kammottavan suuri musta kissa, joka piteli toisessa tassussaan votkapikaria ja toisessa haarukkaa, johon se oli ehtinyt ottaa marinoidun sienen.
Hervottomuuden ja taitavan kirjoittamisen lisäksi fantasia toimii hyvin, kun sitä tarjoillaan ensin pieninä annoksina, tapahtumina, jotka melkein voisi selittää järjellä. Läpinäkyvän miehen Berlioz tulkitsee harhanäyksi, ja Saatana esiintyy ensin professorina. Kissaa ei enää olekaan niin helppoa selittää pois, eikä yhä merkillisemmiksi käyviä tilanteita kuten Varietee-teatterin magianäytöstä, jossa mm. irtoaa toinen pää (kissan tekosia), mutta se palautetaan takaisin yleisön pyynnöstä.
Siinä vaiheessa kun pelkkä puku allekirjoittaa kiivaasti papereita ja viraston työntekijät laulavat pakkomielteisesti kuorolauluja tai kun alkuperäisessä nimessä esiintyvä Margarita ratsastaa ilmassa luudalla ilkosen alasti, on lukijan toleranssi kasvanut hyväksymään kulloisenkin omituisuuden. Lopulta Saatanan täydenkuun tanssiaiset menevät tuosta vain, vaikka ollaan isännän mukaan viidennessä dimensiossa ja tanssimaan saapuu väkeä eri vuosisadoilta. Tanssiaiset ovat kirjallinen ilotulitus, Kultahatun vuoden 2013 elokuvatoteutuksen tanssiaiset potenssiin 10. Vieraat vain saapuivat erikoisempaa reittiä:
Takasta työntyi kolme ruumisarkkua yksi toisensa jälkeen haljeten ja hajoten ja sitten sieltä hypähti joku mustaviittainen, jota seuraavana mustasta kidasta esiin juossut löi tikarilla selkään. Alhaalta kuului tukahtunut huuto. Sitten takasta tuli miltei mädäntynyt ruumis.
Satiiri leikittelee ihmisluonnolla. Bulgakovin satiirissa Saatana apureineen saa ihmisluonnon nurjat, mutta hyvin inhimilliset puolet esiin. Lähes kaikilla on jotain piiloteltavaa, joka paljastuu temppujen myötä. Toisaalta Saatana porukoineen järjestää kansalaisia hankaluuksiin pelkän huvittelunkin vuoksi.
Kirjassa käytetään paljon dialogia, jolla usein ajetaan varomaton vastapuoli nurkkaan. Taidokas keskustelu käydään kissan ja Saatanan välillä, kun kissa on joutunut šakissa vääjäämättömästi häviölle ja yrittää kiemurrella itsensä tilanteesta ulos. Ensin se heittää ratsun sängyn alle ja väittää että ratsua ei enää löydy, sängyn alla on vain sammakko. Lopulta Saatana saa kissan puhuttua pois sängyn alta. Kissa on ehtinyt kullata viiksensä ja laittaa kaulaan solmukkeen sekä kerätä saivarteluvoimansa:
– Taisin kuulla väärin, mon maítre, kissa vastasi. – Minun kuningastani ei ole šakattu.
– Toistan edelleenkin: šakki.
– Messire, väitti kissa valheellisen huolestuneella äänellä, – taidatte olla hieman väsynyt. Minun kuningastani ei ole šakattu!
– Kuningas on ruudussa g2, Woland sanoi lautaan katsomatta.
– Voi kauhistus, messire! naukui kissa vääntäen kuononsa pelokkaaseen irveen. – Siinä ruudussa ei ole kuningasta. [Koska kissa oli vaihtanut nappulat]
Yksi kirjan vahvuuksista on useamman sidosaiheen käyttö. Kertomuksen Jeesuksesta ja Pontius Pilatuksesta aloittaa Saatana, sitä jatkaa eräs mielenterveytensä menettänyt kirjailija, joka on kirjoittanut kirjan Pilatuksesta, ja tarinan loppu nähdään eri unikuvissa. Kirjailija taas on tapahtumien alkaessa valmiiksi psykiatrisella klinikalla, jonne alkaa kertyä Saatanan retkueen tempausten sekoittamaa väkeä. Kirjailijan, Mestarin, rakastettu Margarita vie tarinaa kirjan loppuosan ajan ja täydenkuun mielipuoliset tanssiaiset nähdään hänen silmiensä kautta. Merkittävä joukko Saatanan kiusaamista kansalaisista on Varietee-teatterin henkilökuntaa, ja pirun päämajana sekä tanssiaisten areenana toimii teatterin johtajan asunto.
Kirja oli pitkään kielletty Neuvostoliitossa ja ilmestyessäänkin sensuroitu. Sitä on vaikea ymmärtää, mutta ehkä kaikki keskusjohtoisuuden ja hulluuden kuvaus voitiin katsoa neuvostovastaisuudeksi. Miten kirjan synkeä huumori toimisi, jos ei tietäisi millaiset olot itänaapurissa on pahimpina neuvostoaikoina ollut? Riittäisikö kirjailijan kuvaama maailma vai vaatiiko tämä kuitenkin taustaksi todellisuuden? Minä en siihen pysty vastaamaan. Itsestäni tuntuu että kirja toimisi, vaikka sen olisi kirjoittanut ruotsalainen, mutta en saa itsestäni tabula rasa -kopiota asian varmentamiseen.
Kirjailija, toimittaja Mihail Bulgakov (1891–1940) ei ehtinyt nähdä kirjaansa julkaistuna.
Kustantaja: Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki
Kääntäjä: Ulla-Liisa Heino
Julkaisuvuosi: 2005 (ensimmäinen suomennos 1960, Bulgakov alkoi kirjoittaa tekstiä vuonna 1928, alkuperäinen Мастер и Маргарита valmistui 1940, mutta julkaistiin sensuroituna kirjallisuuslehdessä vasta 1966–1967)
Sivumäärä: 608
ISBN: 978-951-0-41174-2
Pokkariversion kuva: Getty images
Saatana saapuu Moskovaan oli vuoden 2021 Goodreads-lukuhaasteeni 2. kirja. Annoin arvosanaksi Goodreadsissa 5/5. Arvostelijoiden keskiarvo oli 4,29.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti